Huonot uutiset

Piipahdin etelänaapurissa suuren meren toisella puolella ja melkein kaikk´ rahat on mänt. Tuhlailua ei hillinnyt edes sikäläisten juhannus, joka oli sukenut noin puolet kaupoista, kaikki riivatun alekaupat olivat auki!

Hyvät uutiset 

Vaikka rahat meni, niin paljon hyviä vaatteita tuli hankittua lapsille (teini-ikäisille): legginsejä, paitoja jne. Meikäläisen kokoiselle ei ollut kuin ruusukuvioisia tunikoita, jotka eivät nyt oikein uponneet. Yksi paita tosin vähän jäi vaivaamaan... Ehkä haen sen sitten, kun on uumaa, jota näytellä. Muutamat alushousut ostin, siis sellaiset suuret teltankokoiset, joihin on laitettu pitsiä jotta olisivat muka seksikkäät.

Erittäin hyvät uutiset

Terveyskeskuslääkäri soitti tänään. Kaikki labrakokeet (sokeriarvot, kolesterolit, kilpirauhanen) olivat kondiksessa. Toimitin tuki- ja liikuntaelinoireita ja -hoitoja koskevat potilaskertomukset sekä vanhat laihdutuslääkereseptit muutama viikko sitten hänelle ja niiden perusteella hän laittaa lähetteen joko oman kotikaupunkini keskussairaalaan tai pääkaupunkiseudun sairaalaan erikoislääkärille leikkausarviointia varten. Tarkkaa ruokapäiväkirjan pitoa pitää jatkaa edelleen, koska myös se puoltaa leikkaukseen pääsyä. Jipii, jihuu ja kaikki muut hehkutussanat myös! Tosin liian aikaistahan tämä on hehkutella, koska vasta erikoislääkäri tekee lopullisen päätöksen. Ehkä vihdoinkin pääsen joskus vielä liikkumaan, kuten kaikki terveetkin ihmiset!

Juhannus tuli ja meni, eikä ruokavaliosta tietoakaan tai ehkä pitäisi sanoa, että kerrankin oli kunnon ruokavalio, eikä kaloreita varmaan puuttunut. Tuli syötyä grillattua kanaa ja kasviksia, savustettua kalaa, salaattia, raparperipiirakkaa vaniljakastikkeella ja ilman sekä kokonaista kolme huurteista ja noin kaksi kiloa jäätelöä. Mutta... tulipa myös lenkkeiltyä joka ikinen päivä noin viiden kilsan koirankusetuslenkki ja sulkapalloa pelattua joka päivä parin tunnin ajan.

Nyt ei meinaa saada ruokailurytmistä kiinni, ei sitten millään. Kaikki on muuten hyvin, mutta jäätelöä jäi pakkaseen ja sitä tuli vielä tänäänkin syötyä ylenmäärin. Perjantaina soittaa lekuri siitä leikkausasiasta ja se vähän jännittää nyt, mutta jännitystä vähän helpottaa parin päivän Tallinnan reissu, jolloin ei ehkä lekuri tule mieleen...

Kesälomailemisiin!

Heipä hei, ystävät ja kylänmiehet! Nyt sitä vasta on kuulkaa urheiltu. Kävelty kuusi (6) tuntia yhteen putkeen ja kannettu samalla taakkaa! Jollei nyt ole kilot karisseet, niin jo on kumma! Tämän päiväinen urheilu tosin keventi muutakin kuin painoa, lompsaa nimittäin.

Urheilusuoritus tapahtui Ikean sisäurheilukentällä ja painoina olivat erilaiset astiat ja tekstiilit tutussa keltaisessa kassissa. Nestetankkaus jäi vähän vähiin, sen virkaa ajoi kupillinen kahvia ja energian saannista vastasi lihapullaleipä (kaikille meikäläisen laihdusruokavaliota ihmetteleville tiedoksi: kyseinen leipä sisältää 3 lihapullaa puolitettuina vaalealla leivällä ja värinä on punajuurisalaattia).

Suosittelen siis teille kaikille Ikeaa urheilun harrastamiseen sen monipuolisen ja virikkeellisen ympäristön vuoksi sekä mahsollisuudesta huolehtia myös ruumiin ravinnosta helposti ja pienillä euromäärillä siinä ohessa!

... edellisestä postauksesta, kutsu tuli ilman lippua ja oikein paalupaikalle. Turhaan tuli valituksen meininkiä.

Jos vanha viisarivaaka puhuu totta, niin mukamas kolme kiloa olisi tämän viikon aikana näistä läskeistä sulanut pois. Hurraa, enää siis vajaa 50 kg pudotettavana! Pikku juttu . Olen ruokapäiväkirjaa täytellyt, liikuskellut vähän ahkerammin joka toinen päivä ja laiskasti lompsinut kylän raittia muina päivinä. En siis aina edes kylänraittia vaan ihan omalla pihalla laahustanut. Tässä tapauksessa kylänraitti voitaneen korjata kaupungin kaduksi, olenhan city-ihminen päätoimisesti.

Laihtuisinpa vähän vielä ennen juhannuksen jälkeistä viikkoa, että se lääkäri siellä terveyskeskuksessa  puoltaisi sitä leikkaus päätöstä ja sitten myöhemmin myös se keskussairaalan lekuri, jos sinne asti matka vie.

Tänään siis olis siellä tapahtumassa ja oikein tämä aiemmin manaamani (pyydän edelleen syvimmin anteeksi, vaikkei tämän blogin olemassaolosta tiedäkään) herrahenkilö tarjosi sapuskat. Meni kuulkaa ihan lautasmallin mukaisesti, vaikka se lihakastike tuhdinpuoleista olikin. Perunamuusiakin otin vaan pienen nökkösen ja salaattia iiiison kasan! Meikäläinen alkaa oppia. Ehkä.

Mitäs tästä tuumaatte? Mies on mukana järjestämässä erästä suuren luokan kisaa, joka minuakin kiinnostaisi (hän tietää sen kyllä) ja ilmaislippuja hänellä on jaossa, mutta vaimolle ei vielä tähän mennessä ole herunut yhtään ja kisan eka osuus alkaa 43 min päästä.