Se, miksi tänne kirjoitan, on toisaalta syy avautua ja toisaalta taas toivon kipinä, josta kerron myöhemmin. Tähän kuntoon on jouduttu lasten syntymän jälkeen, jolloin näitä kurveja alkoi pikkuhiljaa karttua. Tämän pahoinvoinnin alku on siis noin 17 vuoden takana, mutta lapset ovat kuitenkin aina olleet suuri ilon- ja onnenaiheeni. Välillä niistä kiloista pääsin eroonkin osittain, mutta jojoiluahan tämä elämä on pitkälti ollut aina. Parisuhteen alun tunnemyrskyt laantuivat ja millään ei tuntunut olevan mitään väliä, joten pahaan oloon sitä kai tuli syötyä niitä herkkuja.

Lapsuuteni olin laiha, joskus miltei alipainoinen. Kuntoilin paljon, liikaakin, ja olin varsin simpsakassa kunnossa raskausaikoihin asti.

Mitä aiemmin mainitsemaani jojoiluun tulee, niin monia tapoja olen kokeillut, joista ensimmäisten joukossa on se tunnettu kansainvälinen laihdutusryhmä, joka kyllä tuotti tuloksia, mutta aina tuli eteen tekosyitä olla jatkamatta loppuun asti. Vähähiilarinen toimii myös, mutta johonkin sekin on kaatunut. Lääkehoito ehkä olisi myös tepsinyt, jos olisin jaksanut samalla panostaa myös itse laihduttamiseen ja elämäntapamuutokseen. Se siitä siis!

Nyt olotila on sellainen, että töiden jälkeen tulen kotiin, teen pakolliset kotihommat ja laiskottelen, koska en jaksa mitään muuta eikä mikään muu huvita. En juurikaan liiku kuin työn puolesta joskus, harrastukseni painottuvat rauhalliseen käsillä tekemiseen. Sosiaalinen elämä ei kohdistu ravintoloihin tai iltaelämään vaan lähinnä ystävien luona käymiseen ja heidän meillä käymiseen joskus. Rahaa menee elämiseen, kauneudenhoitoon, pukeutumiseen, lasten harrastuksiin ja herkkuihin.

Käyn päivittäin työssä, josta pidän hyvin paljon. Valitettavasti terveyteni ja kuntoni on siinä tilanteessa, että se häiritsee jopa työni tekoa, koska en jaksa ja pysty tekemään kaikkea niin hyvin kuin hyvässä kunnossa pystyisin.

Tässä Herkun purkaus tällä kertaa, jatkoa luvassa. Kiitos mielenkiinnostanne... vaikkakin epäilen kyllä, kiinnostaako tällaisen raunion elämä ketään.