... edellisestä postauksesta, kutsu tuli ilman lippua ja oikein paalupaikalle. Turhaan tuli valituksen meininkiä.

Jos vanha viisarivaaka puhuu totta, niin mukamas kolme kiloa olisi tämän viikon aikana näistä läskeistä sulanut pois. Hurraa, enää siis vajaa 50 kg pudotettavana! Pikku juttu . Olen ruokapäiväkirjaa täytellyt, liikuskellut vähän ahkerammin joka toinen päivä ja laiskasti lompsinut kylän raittia muina päivinä. En siis aina edes kylänraittia vaan ihan omalla pihalla laahustanut. Tässä tapauksessa kylänraitti voitaneen korjata kaupungin kaduksi, olenhan city-ihminen päätoimisesti.

Laihtuisinpa vähän vielä ennen juhannuksen jälkeistä viikkoa, että se lääkäri siellä terveyskeskuksessa  puoltaisi sitä leikkaus päätöstä ja sitten myöhemmin myös se keskussairaalan lekuri, jos sinne asti matka vie.

Tänään siis olis siellä tapahtumassa ja oikein tämä aiemmin manaamani (pyydän edelleen syvimmin anteeksi, vaikkei tämän blogin olemassaolosta tiedäkään) herrahenkilö tarjosi sapuskat. Meni kuulkaa ihan lautasmallin mukaisesti, vaikka se lihakastike tuhdinpuoleista olikin. Perunamuusiakin otin vaan pienen nökkösen ja salaattia iiiison kasan! Meikäläinen alkaa oppia. Ehkä.