Kävin sairaanhoitajan juttusilla tänä aamuna ja aiheena oli, kuten edellisessä postauksessani uhkasinkin, ylipaino. Sain ihan hyvää palvelua ja hoitaja kysyi, haluaisinko apua laihdutusryhmän muodossa vai lääketieteellistä apua. Kerrottuani laihdutushistoriani karmeimmat yksityiskohdat, totesi hän, että ehkä minun kohdallani olisi kuitenkin paikallaan se lääketieteellinen apu, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Lekurille menen viikon kuluttua maanantaina ja sitä ennen pitää tehdä kotitehtävät, jotka hoitaja minulle antoi.

Täytettävänä on testejä syömistottumuksista, diabetesriskistä, ruokavalion rasvan laadusta sekä suolan käytöstä. Lisäksi hoitaja antoi varovasti (todeten, että varmaan olen tullut vuosien varrella laihdutusyritysten puitteissa asiantuntijaksi), mukaan kolesterolia alentavan ruokavalion ohjeet sekä ruokamuutosohjeet vähän sillä periaatteella, että ei ole pakko lukea, mutta jos huvittaa...

Vähän arkisimpiin asioihin... ostin rintaliivit. Tai oikeastaan säkit, mihin voin sulloa nämä meijerit. Ja kokohan on sitten 95 E. Ja samaa sävyä kalsarit, jotta rimmaa yhteen. Ne kun ripustaa narulle kuivamaan, niin kovimman tuulenpuuskan kohdalle sattuessa moisten purjeiden pinta-ala huomioiden lentää koko kuivausteline taivaan tuuliin...

Tuulemisiin siis ja kuulemisiin!